Osinkosijoittaminen sijoitusstrategiana

 Osinkosijoittaminen strategiana

Suomalaiset ovat osinkokansaa joten on vain luonnollista kirjoitella ajatuksiani osinkosijoittamisesta blogissani.

Mikä osingoissa viehättää?

Osinkosijoittaminen on todella suosittu sijotusstrategia eikä se yllätä, osinkojen tipahteleminen tilille tuntuu palkitsevalta. Sijoittaja voi sitten päättää, sijoittaako osingot takaisin samaan yhtiöön, eri yhtiöön vai laittaako osingot kulutukseen. Kuinka hienoa olisi pystyä elämään salkun yhtiöiden tuottamalla osinkovirralla?

Mutta miksi yhtiöt maksavat osinkoa ja mistä se osinko maksetaan? Jos yrityksen liiketoiminnat tuottavat yritykselle voittoa ja yrityksen kassaan alkaa kertymään rahaa, on yritysjohdon tehtävä päättää miten rahoilla parhaiten tuotetaan omistaja-arvoa. Yritys voi joko sijoittaa rahat liiketoiminnan kehittämiseksi tai palauttaa rahat omistajille joko omien osakkeiden ostoina tai osinkoina. Jos yritys ei löydä houkuttelevia investointikohteita, on sen järkevämpi jakaa kassavaroja omistajille.

Osinkofanien lisäksi on myös osinkokriittisiä sijoittajia, ketkä argumentoivat, että jos yhtiö ei pysty sijoittamaan kassaa omistajien puolesta tehokkaasti, ei se ole yritys johon kannattaa edes sijoittaa. Puhutaan osinkoharhasta, se raha siirtyessään yrityksen kassasta omistajille ei luo omistaja-arvoa, kuten moni osinkosijoittaja ehkä ajattelee.

Osinkokriitikot argumentoivat myös, että omien osakkeiden osto ja mitätöinti on parempi tapa jakaa voittoa sijoittajille, sillä yhtiön osakemäärän laskiessa yhtiön osakekohtainen tulos nousee. Sama tulos jaetaan jatkossa pienemmälle määrälle osakkeita. Jos et halua yhtiön ostavan omia osakkeita, miksi itse ostat yhtiön osakkeita?

Osinkosijoittajan näkökulmasta osinko on taas tietyllä tapaa riskienhallintaa. Sijoittamalla ne saadut osingot toisiin yrityksiin esimerkiksi eri toimialoilta, saa sijoittaja vähennettyä yhtiökohtaista ja toimialakohtaista riskiä salkussa. Esimerkiksi Reka Industrialin osake nousi räjähdysmäisesti yhtiön ilmoittaessa yritysmyynnistä saatujen varojen jaosta osinkoina. Sijoittajat eivät luottaneet yhtiön pystyvän investoimaan varoja tuottavasti vaan sijoittajien mielestä se raha on omistajan taskussa arvokkaampaa, kuin yrityksen kassassa.

Minun mielestä sekä osinkosijoittajien, että osinkokriittisten, argumenteissa on järkeä. Osinkojen jakamisen ei pitäisi olla oletusarvo. Yhtiön pitäisi aina miettiä, mikä on paras tapa tuottaa lisarvoa omistajille sen sijasta, että tähdättäisiin väkisin vaikka kasvavaan osinkoon. Myöskin yhtiön kannattaisi hyödyntää voitonjaossa sekä omien osakkeiden ostoa, että osinkojen jakamista.

Myös yleinen argumentti osinkosijoittamista vastaan on se, että osinkosijoittaja rajaa mahdollisten sijoituskohteiden määrää liika ostaessaan vain osinkoa maksavia yhtiöitä. Kaikki yhtiöt, varsinkaan vahvasti kasvuun panostavat yhtiöt, eivät välttämättä jaa osinkoa ollenkaan. 

Kuitenkaan kukaan yksityissijoittaja ei pysty tutkimaan ja seuraamaan jokaista yhtiötä maailmassa, vaan sijoittajat joutuvat joka tapauksessa tekemään rajauksia sen suhteen, mitä yrityksiä seurata ja tutkia. Ei minusta vain osinkoyhtiöihin sijoittaminen ole yhtään parempi tai huonompi, kuin vain yhdysvaltalaisiin osakkeisiin tai vain pienyhtiöihin sijoittaminen. 

Itse asiassa voisi kuvitella osinkosijoittamisen toimivan parhaiten, mitä pienemmäksi sen seurattavan yhtiömäärän saa. Jos sijoitat vain pohjoismaalaisiin osinkoa maksaviin pienyhtiöihin joilla on matalat arvostuskertoimet, ei tutkittavien ja seurattavien yhtiöiden määrä välttämättä ole niin suuri, tällöin saatat saadakin informaatioetua ja voittaa markkinat.

Kahdenlaiset osinkoyhtiöt

Osinkoyhtiöt voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan. Korkeaa nykyosinkoa maksaviin yrityksiin ja osinkoa onnistuneesti kasvattaviin yhtiöihin. Nopeasti kasvavilla yhtiöillä on yleensä hieman korkeamman arvostuskertoimet, jonka takia nykyosinko on alhaisempi.

Jos yrityksen osinkotuotto on huimalla tasolla, sille on yleensä syynsä. Voi olla, että markkina hinnoittelee yhtiön tuloksen romahtavan tai yhtiö mahdollisesti jakaa yli 100% tuloksestaan osinkoina syöden samalla kassaa rahoittamalla osinkoja vieraalla pääomalla. Pitkällä aikavälillä yli 100% osingonjaksosuhde ei ole kestävää. Sijoittajan on itse arvioitava yhtiöön liittyviä riskejä ja yhtiön tulevaisuuden näkymiä.

Taas kasvavaa osinkoa maksavien yhtiöiden kohdalla sijoittajan pitää itse arvioida, onko kasvu vakaalla pohjalla ja millaisia tuloskasvuajureita yhtiöllä on tulevaisuuden suhteen. Matala osingonjakosuhde ja omien osakkeiden mitätöinti myös itsessään voivat tukea tulevaisuuden osakekohtaisen osingon kasvua.

Osinkosijoittaja saattaa rajata tutkittavien yhtiöiden määrää vielä lisää sijoittamalla vain joko osingonkasvattajiin tai korkean osinkotuoton osakkeisiin. Onkohan paljon pohjoismaisia matalan arvostuskertoimien pienyhtiöitä, jotka maksavat korkeaa nykyosinkoa?

Osinkosijoittaminen rahastojen ja ETF-rahastojen kautta

Mutta mitä jos ei ole aikaa tutkia yksittäisiä osakkeita? Etenkin pörssilistattuja ETF-rahastoja löytyy paljon joissa osingonmaksu on yksi yhtiövalinnan kriteeri, eikä niiden juoksevat kulutkaan ole erityisen korkeita. 

Tahdotko sijoittaa laadukkaisiin osinkoa kasvattaviin yhtiöihin? Sille löytyy ETF rahasto. Mites korkeaa nykyosinkoa maksaviin eurooppalaisiin yhtiöihin? Löytyy ETF rahasto. Kehittyvien markkinoiden osinkoa maksavat pienyhtiöt? ETF. Sopisiko salkkuusi korkeaa osinkoa maksavat matalan volatiliteetin jenkkiyhtiöt? ETF. Osa näistä ETF-tuotteista on tuottanutkin markkinaa paremmin viimeisten vuosien aikana.

Kun sijoittaja löytää mieluisen rahaston, tarvitsee sijoittajan enään päättää, tahtooko ostaa kasvu- vai tuotto-osuuksia. 

Okei, mutta onko osinkosijoittaja edes osinkosijoittaja jos valitsee kasvuosuudet? Sen päättäköön jokainen omalla kohdallaan itse, mutta hyvän rahaston kanssa, kasvuosuus on verotehokkaampi ratkaisu ja jokatapauksessa se rahastojen valinta on paljon helpompaa, kun yksittäisten osakkeiden valinta.

Jahka Ylituottoa Etsimässä -salkku vähän kasvaa, tulee osingot olemaan yksi kriteeri osakevalinnoissani. Ei sen takia, että itsessään osingot tuottaisivat lisäarvoa, vaan sen takia, että salkku saisi ennakoitavaa kassavirtaa.

Sijoittamisessa onnistuminen on pitkälti psykologiaa. Moni osinkosijoittaja pääseekin tavoitteisiinsa puhtaasti sen takia, että joka kuukausi salkkuun tipahtelevat osingot tuntuvat palkitsevilta ja motivoivat sijoittamaan lisää rahaa. Jos osinkosijoittaminen motivoi sinua sijoittamaan, kannattaa sitä ainakin harkita sijoitusstrategiaksi. Eri osinkorahastoja tutkimalla voi kasata itselleen listan osakkeista, joita tutkia tarkemmin. 

Tarvittaessa pankeista ja varainhoitajilta saa sijoitusneuvontaa ja apua sijoittamisen aloittamiseen. Monilla pankeilla ja varainhoitajilla on myös osinkorahastoja.

Tämä blogi edustaa sen kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä ja mielipiteitä.

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia. Jokainen tekee omat sijoitus- ja sijoittamattajättämispäätöksensä itsenäisesti ja on niistä henkilökohtaisesti vastuussa.

Sijoittamiseen liittyy aina riskejä, ja sijoitetun pääoman voi menettää osittain tai kokonaan. Osakemarkkina voi nousta tai laskea, eikä mennyt tuotto ole tae tulevasta.

Lukijan vastuulle jää arvioida, onko hän blogissa esitettyjen näkemysten kanssa samaa vai eri mieltä. Kaikkeen lukemaansa kannattaa aina suhtautua kriittisesti, niin myös tässä blogissa esitettyyn